sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Olisipa elämä ikuinen ruotsinlaiva!

Miksi ruotsinlaivojen nimet on varastettu Kallion hierontapaikkojen kaunottarilta? Sitäkö noista hieronnoista haetaan? Risteilyjen tunnelmaa? Vai risteilyiltä hierontapaikkojen tunnelmaa? Kaunis Mariella kyyditsi meitä noin kolmen päivän ajan. Mä, viisi muuta sähäkkää leidiä sekä yksi rokkipappa teini-ikäisen seuralaisensa kanssa läjäytimme itsemme Mariellan C-kuppeihin kahden yön ajaksi. Risteily alkoi torstai-iltapäivänä vähän ennen kolmea, ja omalta osaltani se päättyi sunnuntaina noin puolilta päivin. Laivaosuus kesti varmaankin torstai-illasta lauantaiaamuun. Osa minusta taisi jäädä sinne pysyvästi.

Jumalauta, janoisia naisia! Matkajuomitta taivalsimme halki aavikon 4T-nimisellä kamelilla. Saavuimme lopulta kantamuksinemme leiriin, ja ensimmäisenä kohteena oli laivan baari. Vastoinkäymisiä! Suljettuja baareja ja umpikujia! Suut olivat kuin saharat ja promillet uhkaavasti laskussa! Viimein löysimme kuin sattumalta keitaan, joka muodostui toiseksi kodiksemme. "Nyt äkkiä jotakin juotavaa", totesi neiti Kipakka, ja hänen kysyntäänsä vastattiin kuivalla omenalla. Itse otin nelostuopin jos toisenkin odotellessani tax freen avautumista. Hieman vanhemmista herroista pitävä frendini tilasi ison juoman, johon iäkäs baarimikko totesi naisten aina pitävän vähän isommista. Rakkautta ilmassa ennen kuin laiva edes ehti lähteä satamasta <3

Ennen laivaan astumista ehdin huomata pantavan jäbän, joka näytti olevan matkassa isänsä ja äitinsä kanssa. Ehkä ikäiseni, eli vähän liian vanha kyllä. Tämä seurue pamahti viereiseen pöytään muuten täysin tyhjässä baarissa. Janoisia hekin. Minä puolestani aloin janota muutakin kuin olutta. Pojan äiti näytti lähitarkastelussa sen verran nuorelta, että oletimme hänet tyttöystäväksi. Hetken jo suuntasin epätoivoisen katseeni uusiin kohteisiin, mutta oletuksemme osoittautuivat onneksi vääriksi, kun huomasin pelaavani aktiivista silmäpeliä tämän jäbän kanssa muutaman nelostuopin vauhdittamalla kiimaisella varmuudella. Myöhemmin selvisi, että nainen olikin jätkän sisko. Ystäväpuumani puolestaan oli vetänyt laivareissua varten eläimelliset saalistajapöksyt jalkaansa ja teroitteli kynsiään muutaman nousujohteisen alkudrinkin siivittämänä. Pian pääsisi taas todellinen peto vauhtiin... Sinkut valmiina koituksiin, ja varatut ottivat ilon irti matkan johtotähdestä - humalasta.

TAX FREE! Jumalauta! Taivas ja helvetti samaan aikaan! Olipa sitten kevytkenkäinen ilottelija tai vakavasti pariutunut, niin muutama asia meitä yhdisti. Ensimmäinen niistä oli viina. Hurmoksellisia ostosretkiä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, hitaimmat unohtuvat rommipullovertailun kiehtovaan maailmaan samalla kun nopeimmat kulauttelevat jo breezereitä naamaansa hytissä! Mä hengähdin hetken yksin Camel-kopin ihanan levollisessa tunnelmassa nautiskellen limenmakuista Breezeriä sekä jumalallista savuketta: Camelin sinistä. Toppa röökiä ja kassi viinaa. Siitä on hyvä aloittaa. Hyttibileet! Ravit röökille, hyttiin, baariin välijuomille ja pienelle tarjonnan tarkastamiselle. Siitä oli ilta tehty. Yksi elämäni ihanimmista päivistä! Muistini on mennyt melko varhain, enkä muista kuin pätkiä sieltä täältä. Tipattomalla puolella vuodella oleva ystävättereni teki pienen poikkeuksen ja päätti ryypätä laivareissun ajan. Ensimmäisenä iltana hän oli mun ja teinivahvistuksen lisäksi viimeisenä vauhdissa. Kunnioitettava suoritus kuukauden tipattoman jälkeen.

Vipellyskännit! Rokkipappa, eli homoin heteroystäväni, tuunasi housuni eläimellisellä raivolla noin kolmen promillen humalassa. Pinkit, ihonmyötäiset, kiiltävät legginsit! Pappa puri, repi ja riuhtoi, mutta minä antauduin hänen villiin käsittelyynsä. Papan tyylitaju on nimittäin vailla vertaansa. Tuleva muotimaailman tähti! Näissä reikäisissä seksipöksyissä lähdin vipeltämään elämäni miehen perään. Löysin kyseisen perhematkailijan laivan yökerhosta. Hän oli siellä, yllättäen isänsä ja siskonsa kanssa. Riittävän pitkän silmäpelin jälkeen kävin sanomassa jotain. En muista mitä, mutta perhepoju oli vastaanottavainen. Mua pieretti aivan saatanasti ja annoin pierun tulla. Pistin kaiken vieressä istuvan äijäseurueen syyksi. Meni läpi. Meni ihan oikeasti läpi. Silloin tiesin, ettei siitä ole elämäni mieheksi, jos on niin saatanan tyhmä. Jossain vaiheessa siirryttiin juttelemaan vähän kauemmas. Istuttiin. Sisko esittäytyi mulle. Niiden faija sammui. Jäbä lähtee viemään faijaansa nukkumaan ja sanoo, että "odota, tuun kyllä pian takas". Vipellyskänässä ei pahemmin odotella. Siis matkaan! Baaritiski, ja yllättäen mulla on kaks ilmaista rommikolaa ja ruotsalainen pitkä, komea mies vieressä. Siinä sitten vetelin kielareita, kun tämä isänsävartija saapui takaisin. Totesin, että on liian myöhäistä pelastaa mitään, eikä oikeastaan ole mitään pelastettavaakaan, niin lähdin ruotsalaisen kanssa sen hyttiin. Ollaan hytin ovella, ja lähden juoksemaan vittuun ne rommikolat kädessä. Ajattelin sittenkin saalistaa sen perhejätkän. No eihän se oikein enää onnistunut. Loppuyöstä en muista mitään, mutta omasta hytistäni sentään heräsin noin tunnin yöunien jälkeen.

Tukholma! Ja aurinko! Kaikki aivan turpa täynnä Södermalmilla kello 11 aamulla. Suunnat hukassa ja Kipakka kyselee kuulumisia söpönä pitämältään hauvelilta: "Talar du svenska?" Mopsi on yhtä hiljainen kuin omistajansa. Kipakka jää tönöttelemään yksin eilisestä räjähtäneiden meikkiensä kanssa ja siemailee Breezeriä tyytyväisenä. Vanhemmista herroista pitävä ystäväiseni sen sijaan on väsynyt eilisen 41-vuotiaan jäljiltä. Nälkä on ja jano, kuulemma. Muilla myös. Lukuunottamatta Kipakkaa, joka pitää yllä iloista pöhnäänsä. Ruotsalaiset kiertävät meidät kaukaa lounastauollaan. Onneksi he pääsevät tekemään lähempää tuttavuutta, kun singahdamme tyylikkääseen sushiravintolaan lounaalle. Puolet jengistä syö sormin, kaikki haisee vanhalle viinalle ja huuto kuuluu Östermalmille saakka. Tofusushi näyttää esinahalta. Esinahka ja sissijuustot ruokapuheinamme. Matkamme jatkui baariin. Baarissa rokkipappa tilasi minttushotin suomeksi - ja sai sen.

Takaisin psykopaattiin. Väkisinjuomista omalla kohdallani ja sen jälkeen pienet unet. Kolmen tunnin unien jälkeen olin täydessä iskussa! Baileysia naamaan ja uuteen nousuun! Tutkijavahvistuksemme teki mielenkiintoisen keskustelunavauksen: "Oletteko koskaan miettineet, miltä tuntuu se, että jos harrastaa anaaliseksiä ulkona ja kärpänen lentää anaaliin?" Toinen yhdistävä tekijä, viinan lisäksi, on huono huumori ja härskit jutut. Siitä huolimatta tämä neitokainen (myöhempi kutsumanimi "Anal Fly") sai aikaan ensimmäisen hiljaisen hetken. Tämän jälkeen kävimme syvällisiä keskusteluja siitä, miltä se sitten oikeastaan tuntuisi. Entä millainen on anaalikärpäslätkä? Entä anaalikärpäspaperi? Anaalikärpästen herra? Luonteva jatko tälle keskustelulle oli spermalaatujen makuarviointi asteikolla 1-10. Oma arvioni parhaalle spermalle oli 8,5. Rokkipapan panos keskusteluun oli se, että pillu maistuu aina hyvälle. Muutaman kerran on ehkä tehnyt kuulemma mieli suositella suihkua tai karhunkieltä sen oman kielen sijaan.

Yökerhoon! Peliä. Näin siellä ehkä virolaisen, vähän punktyylisen miehen. Kunnon mulkku. Jotkut miehet vaan loistavat sitä mulkkua meininkiä kilometrien päähän. Alkoi panettaa. Pelasin liikaa ja mokasin sen. Sain myös kuulla eilisen elämäni miehen siskolta, ettei tämä mies ollut kovin ilahtunut näkemään minua enää eilisen jälkeen. No, ei ole mun ongelmani. Lähdin Anal Flyn kanssa juttelemaan tuntemattomien ihmisten kanssa anaaliseksistä. Ystävystyimme 16-vuotiaan homopojan kanssa, joka halusi seksiä. Yritin auttaa, mutta homopojalle pokailemani mies alkoikin pokailla mua. Mielestäni se olisi ollut hyvä poka pojulle: hyväkroppainen, tumma, tyylikäs ja siisti. Herra oli ranskalainen ammattijalkapalloilija. Pelaa kuulemma maajoukkueessa. Mä en näistä mitään ymmärrä, mutta kyllä se varmasti totta oli. Jalkapallosta ymmärrän sen, että erotan jalkapalloilijan kropan. Mies oli ikävä kyllä liian tumma mun makuuni ja liian hetero meidän homopojan makuun. Päädyin tanssimaan hompsukan ja laivareissun seesteisimmän frendini kanssa Lady Gagaa ja viettämään kolmen hengen henkevät käytäväjatkot. Tänä yönä olin taas viimeisenä menossa nukkumaan, joskin puuma oli kadonnut omille teilleen jo alkuillasta.

Suomi! Kallio! Baari! Anal Fly pakeni tilaisuuden tullen lounastamaan isänsä kanssa kärpästenkatkuiseen pitsapaikkaan, mutta me muut pärähdimme sporalla Kallioon baariin. Haisevina, huutavina ja rähjäisinä. Etenkin puuma, joka saapui yöllisiltä reissuiltaan saaneen näköisenä. Puuma oli löytänyt sopivan kohteen: 18-vuotias, jolla oli tosin seuraavana päivänä syntymäpäivä. Kipakan siippa odotti tuota hehkeää Mervi Tapolan ja Uuno Turhapuron risteytystään jo valmiina baarissa, johon olimme menossa. Epäilimme hänen istuneen siellä koko reissun ajan. Kaljaa, ruokaa, kaljaa, kaljaa, viiniä, huonoa musiikkia, vipellystä. 11:30-17:00 viihtymistä väkisin samassa baarissa samojen räkäturpien kanssa, jonka jälkeen seuraavaan, kun myös seesteisen neitokaisen rakas Asidofilus (miehellä on piimäfetissi) oli saapunut paikalle kämppiksensä kanssa. Seesteinen ja Asidofilus lähtivät hetkeksi piimäleikkiensä pariin, ja muut jatkoivat matkaa. Risteilytunnelma jatkui ja tarttui niin, että ei ollut enää varmaa, kuka oli ollut risteilyllä ja kuka ei. Homepillujen kuivatusfirma. Anaalikärpäsvitsit. Siinä muutamia keskustelunaiheita. Vähitellen risteilykansa alkoi valua koteihinsa, mutta mä ja Puuma jatkettiin urheasti matkaa! Kaverilla oli keikka keskustassa, joten nimet listaan, matkajuomat käteen ja menoksi. Vastahan sitä oli kevyitä pohjia vedetty Kalliossa puoli kahdestatoista yhdeksään asti! Suihkuja ei ollut näkynyt. Puuma veti uuden naamarin päähän Kallion ensimmäisessä baarissa. Itse vetelin vanhoissa meikeissä ja samoissa vaatteissa. Haisin. Keikalla frendi vittuili soittelun lomassa ruotsinlaivavahvistuksille. Sen joku idiottituttu yritti pokailla kuluneilla lauseilla. Puuma simahti ja lähti kotiin. Olin viimeinen elossa oleva risteilysankari!

Seuraavaan baariin! Kohti uusia seikkailuja! Vappu on vain viikko vuodesta, mutta risteily ei lopu koskaan! Baarin ulkopuolella törmäsin sattumalta serkkuuni, joka on tässäkin blogissa seikkaillut. Risteilytunnelmissa hänkin: lämmintä jaloviinaa ja hikisiä bileitä. Jatkoin matkaani. Päädyin baariin ja löysin seuralaiseni. Huomasin normaalin kommunikaation tuottavan suunnattomia vaikeuksia. Onneksi Anal Fly tiedusteli tekstiviestillä, olenko koskaan pohtinut pellefetissiä. Millaista se olisi, kun pelleasu riisutaan, mutta se naamio jää... Pohdin siis sitä. Ilta meni vipeltäessä, ja olin poistumassa baarista, kun näin söpön nuoren rokkipojan. Se tuijotti. Sanoin hei. Se kysyi tupakalle. Mentiin. Puolen tunnin päästä oltiin matkalla sen luo. Pantiin. Jäin yöksi. Pantiin aamulla uudelleen. Lähdin kotiin. Kello oli noin 12 sunnuntaina, kun risteily oli ohi. Ja mä olin päätynyt taas perinteisten kasiysien pariin.

Kolmella naisella katosi ääni, kaikki sinkut saivat seksiä ja varatut pääsivät rentoutumaan sissijuustopuheista huolimatta. Olisipa elämä ikuinen ruotsinlaiva!