Vittu taas nähtiin, mitä seuraa, jos yrittää ottaa vähän rauhallisemmin! Viikon verran oli sellaiset fiilikset, että rokkielämä on niin nähty. Kyllä mä toki baarissa kävin, mutta otin vähän hillitymmin, enkä päätynyt jatkoille random äijien kanssa, vaan menin kiltisti kotiin nukkumaan ja parin tunnin unilla suihkun kautta töihin. Rauhallinen elämäni kostautui tällä viikolla, kun jo maanantaina alkoi tuntua siltä, että jumalauta viinaatupakkaaseksiähuumeitarokkia! Keskiviikkona tuli näyttäydyttyä työreissun yhteydessä Porin yöelämässä, mutta vasta perjantaina levottomuus pääsi lopullisesti purkautumaan Porispere-festareilla ja sen jälkimainingeissa.
Kakkahätä-77 ja Turbonegro! Siinä on puolet enemmän bändejä, mitä olen nähnyt tänä kesänä muilla festareilla yhteensä! Turbonegron uusi laulaja ei vakuuttanut muulla kuin hemaisevalla sikspäkillään. Mulla oli silmäpeliä rumpalin kanssa, mutta koska viina vie enemmän kuin huomio, niin musta ei tule ikinä hyvää bändäriä. Rumpali on kyllä aika kova, kaikin puolin. Muut kuin olisivat olleet töissä siellä. Niinhän ne olikin, mutta vittu sitä tarvitse kaikille näyttää! Juoksin keikan jälkeen välittömästi kaljalle. Toki mulla oli viinaa myös salakuljetettuna alueelle. Salmaripullo kulki hyvin hameen alla sisään festareille ja sujahti näppärästi laukkuun bajamajassa. Keikallakin pystyin naukkailemaan viinaa ihan mukavasti, eikä kukaan helvetin huomioliivi tullut nappaamaan sitä pois. Kai nekin oli vaan töissä siellä. Festarit meni, ja jatkoille baariin! Siellä on mennyt rahat, muisti, kännykästä akku, tarttunut paperilapulle miesten puhelinnumeroita ja 20 euroa (ellei se parikybää sitten tullut myöhemmin). Känniflow oli sellainen, etten tarvinnut enää mitään tapahtumaa tai ihmisiä viihtyäkseni, vaan tapahtumat ja ihmiset tarvitsivat mua.
Yökerhosta olen lähtenyt jonkun helsinkiläisen jätkän (-90) kanssa panee sen autoon. Mulla ei ole aavistustakaan, mitä olen sen kanssa puhunut, mitä se tekee tai mikä sen nimi on. Ei kyllä kiinnostakaan. Muistan sentään sen, miten ne panotouhut sujuivat. En vittu ymmärrä, mitä lahnoja suurin osa naisista on, kun siinäkin kuosissa onnistuin hämmentämään, kun olin kuulemma positiivinen yllätys verrattuna naisiin yleensä. Sekään jäbä mikään ensikertalainen ollut, niin ei voi olla vika siinä, että panoseuraa olisi ollut vaikea saada ja kokemukset vähäisiä. Skarpatkaa nyt vittu oikeesti mimmit! Onko ongelma vaan siinä, että osa naisista ei osaa/uskalla/halua nauttia seksistä, niin paneskelu menee teennäiseksi hinkuttamiseksi tai onnettomaksi nyhertämiseksi? Takaisin tarinaan: Muistan myös, että se jäbä oli hyvä vittuilemaan. Tämä on olennaista, koska vittuilu on taitolaji. Vähän kuin paneminen. Paneskelin kerran useampaan otteeseen yhden jätkän kanssa, ja se valitti, kun ei tiennyt musta muuta kuin sen, että olen "hyvä panemaan ja vittuilemaan". Musta se kertoo ihmisestä kaiken olennaisen, enkä potentiaalisesta vakkaripanosta muita ominaisuuksia edes hae. Käytän noita seuraavassa työhaastattelussa: "Missä olet hyvä?" "Vittuilemisessa ja panemisessa."
Takaisin tarinaan taas: Pantiin siis jonkun vitun farmarin takaosassa Porin kuulaassa kesäyössä. Penkit käännettyinä, niin mikäs siinä ihmisen nusautellessa. Pantiin myös sen auton konepellillä. Porin keskustassa. Kadun varressa auto parkissa. Jotenkin en tullut ajatelleeksi, että joku muukin saattaa hengailla kaduilla valomerkin jälkeen, mutta koska en huomannut ketään, niin silloinhan siellä ei ole ketään ollutkaan. Olin jäämässä yöksi siihen helvetin panokärryyn, kunnes tämä helsinkiläisjäbä huomasi, että auton vieressä vedetään jotain jätkää turpaan. Se oli joku punkkari, jota joku junnu oli tullut huitomaan jostain takavasemmalta. Mä säntäsin siinä vaiheessa ulos huutamaan, että "vittu punkkareita ei vedetä saatana turpaan". Siinä ei varsinaisesti ollut aikaa tarkastaa vaatetustaan, ja mulla oli päällä vittu paita ja pelkät sukkahousut (mustat kyllä). Pikkuhousut löytyivät myöhemmin käsilaukusta, hame ja rintsikat jostain auton kätköistä.
Että punkkareita taas. Jäin niiden kanssa kadulle istumaan ja polttelemaan tupakkaa. Se olematon riehuja juoksi välittömästi pakoon, kun menin ulos huutamaan. Meni ehkä vartti, niin vetelin vittu kielareita sen toisen punkkarin (-90) kanssa. Se aloitti, älkää saatana mua syyttäkö. Päätin ottaa kutsun vastaan, ja lähdin niiden pakuun nukkumaan. Hain tavarani helsinkiläisjäbän autosta, ja rehellisenä naisena ilmoitin, mikä on homman nimi. Ei se siitä pahastunut. Paneskellaan, jos törmäillään Kalliossa. Heihei. Pakussa olisi varmasti ollut varsin mukava nukkua pari punkkaria seuranani, mutta pakun omistaja oli putkassa. Avaimet siis kyttiksellä myös. Päädyttiin puistoon nukkumaan. Mä panin toisen punkkarin kanssa puistossa ehkä tunti sen jälkeen, kun olin säätänyt sen stadin jäbän kanssa autossa. Punkki oli parempi. Ne on yleensä aina hyviä panoja. Hyviä muutenkin. Meidän paneskellessa sen frendi laattasi jotakin helvetin sappinesteitä vieressä. Sitä ennen se oli saanut turpaansa. Ja samaan aikaan sen kaveri sai pillua. Ei mennyt nallekarkit pojilla ihan tasan.
Porin kuulaassa kesäyössä oli ilo nukkua taivasalla. Valtavan puun varjossa. Toinen jätkä laattaili läpi yön, vaikka edes sappinesteitä ei enää tullut, ja toinen punkki lämmitti mua. Kaikki meni melkein hyvin siihen asti, kunnes alkoi sataa vettä. Kaatamalla. Suomenruotsalaisena punkkari oli todellinen herrasmies ja toimi mulle sateensuojana. Olosuhteisiin nähden olot oli kuin prinsessalla, vaikka yö vähän pitkältä ja kostealta (monessa mielessä) silti tuntui. Samaan aikaan työkaverini olivat veljelläni yötä. Linkki heidän välillään makasi vesisateessa tuntemattomien punkkareiden kanssa nussittuna, märkänä, kylmissän ja laskuhumalassa jossain vitun porilaisessa puistossa. Ilman tupakkaa. Varoittelin kyllä jo alkuillasta, että ei aina voi olla varma, mistä herään. Oikeastaan aika harvoin voin olla varma, mistä kännireissujeni jälkeen herään. Harvemmin olen kuitenkaan herännyt itsensä kuiviin laatanneen, mutta ulkoisesti läpimärän, punkkarin kanssa puistosta toisen läpimärän punkkarin lämmittäessä mua vieressä.
Aamulla sain yhteyden serkkuni kautta veljeeni, joka lähetti työkaverini hakemaan mut muiden seuraan. Valtionhotellin asukki pääsi myös aamulla vapauteen. Se oli päätynyt putkaan, koska oli NUKKUNUT PUISTOSSA. Toivottiin siinä saatanan sateessa, että päästäisiin putkaan, mutta poliiseja ei kiinnostanut, vaikka ajoivat pari kertaa ohi. Systeemi vittu kusee, kun likaset dokut eivät pääse putkaan saatana! Onnekas putkapunkkari kiskoi Pirkka-olutta, kertoi illan tapahtumia ja selaili innolla festariohjelmasta, mitä bändejä lauantaina esiintyy. Muuten ihan hyvä, mutta festariohjelma oli Puntala-rockin ohjelma, ja nyt oltiin Porisperessä. Äijällä oikea asenne, saatana! Kukaan vittu niiden bändien takia festareille mene! Putkapunkkari oli selittänyt poliiseille, että ei voi mennä putkaan, koska sillä on hotellin ainoa avain, eivätkä kaverit pääse sinne siksi nukkumaan. Poliisit olivat kaivelleet jätkän taskut, ja todenneet, että "sulla mitään muuta ole kuin joku vanhan Toyotan avain". Punkki oli vastannut, että "no ette kai te vittu luule, että me missään Cumuluksessa ollaan!". Sen jälkeen mentiin aika vauhdilla, ja vietettiin yötä Turbojugend Dublinin kanssa samassa kopissa. Kansainvälistä tunnelmaa. Aamulla ne äijät olivat retkottaneet putkan ovea vasten ja levähtäneet käytävälle samassa läjässä, kun kytät olivat tulleet päästämään ulos.
Mä jatkoin työkaverini kanssa matkaa. Haisin kuulemma taas viinalle. Himassa huomasin, että mulla on fritsuja. Vitun teinit. Hyttyset ja punkki vittu syönyt mut siihen kuntoon, etten kehtaa poistua himasta. Ja se on jo paljon, että mä en kehtaa.
Doris
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti